maanantai 20. lokakuuta 2014

Esitys 2/10

Annu: On se jännä miten näyttelijälle tämä toinen esitys on aina se kinkkisin. Jännitystä ei tunnu olevan enää ollenkaan ja sitä myötä myös tempo löystyy. Esityksen jälkeen ihmetellään et mites se nyt näin meni.

Tarja: Niin no, ensi-iltahan meni teillä aivan loistavasti, yleisöä oli hienosti paikalla ja he olivat hienosti mukana. Mutta hyvin meni toinenkin veto, yleisöä oli vähemmän paikalla, mutta kyllä sieltä hyväksyviä hymähtelyitä kuului. Hyväkin veto saattaa tuntua loistavan vedon jälkeen näyttelijästä huonolta vaikka yleisössä ei oltaisi huomattu mitään. Tästä alla olevasta diagrammista tämäkin ilmiö näyttää hyvin selkeältä. Vielä ollaan hyvien vetojen puolella (eihän sitä teidän porukalla huonoja vetoja enää harjoitusten jälkeen voi tullakaan), mutta verrattuna ensiesityksen WOU-fiiliksiin, ei ihmekään jos näyttelijä tuntee olonsa pettyneeksi.

Diagrammi fiiliksen noususta ja laskusta eri esityskertojen välillä.

Annu: Onhan se totta että se replan myöhästyminen on vähän isompi juttu omalle itsetunnolle kuin katsojalle joka ei välttämättä edes huomaa mitään virhettä. Vaikka täytyy sanoa että Minna on meille luonut ihan mahtavan näytelmän ja työilmapiirin sinänsä, että mokat eivät edes ole mokia vaan aina uusi tulkinta. Niin hahmokeskeisesti ollaan tätä härpäkettä työstetty, että jos itsellä on paha päivä tai kikatuspäivä, niin sillon se välittyy myös hahmoon ja tehdään sen illan esitys siltä pohjalta. Joka päivä on vähän niinkuin uusi tulkinta näytelmässä nähtävistä tilanteista. Onhan meidän hahmoillakin erilaisia päiviä, eivät hekään voi tulla teatterille joka päivä samalla fiiliksellä!

Tarja: No jos totta puhutaan niin kyllä mua nykyään enimmäkseen vituttaa tulla teatterille, harvoja on ne päivät kun mikään ei muka kiristäis. Johtuneeko siitä että teillä on käynyt parempi tuuri työkokoonpanossa? Meillä on aina porukka myöhässä ja mieluummin juoruaisi kun tekis töitä.

Annu: No kyllä meilläkin porukka sillon tällön myöhästelee ihan allekirjoittanutta myöten ja juttu lähtee kyllä käsistä useemmin kun kerran. Mut kun koko porukka on silti omistautunu ja kukaan ei ala nillittään asioista liikaa vaan luottaa siihen että homma toimii, niin sillon se homma myös toimii.

Tarja: Et kai säkin ala vihjaileen että mä oon joku diktaattori?

Annu: En tietenkään, kyllähän sä Tarski tiedät et mä tykkään susta. Mut säkin voisit nauttia teatterista vähän useemmin jos vähän löysäisit pipoo. Ihmiset on yleensä vastuullisempia jos niihin luotetaan.

Tarja: Just. Ja mun nimi on muuten Tarja. Tasan kaks ihmistä kutsuu mua Tarskiks ja mä en hirveemmin pidä siitä.

Annu: Rakkaalla lapsella on monta nimee.

Tarja: Mua voi silti kyllä sanoo ihan vaan Tarjaksi.












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti