Huomaan että mun (jälleen pari päivää myöhässä tuleva) blogipostaukseni alku on samanlainen kuin tänään jo kirjoituksensa julkaisseen ohjaaja-Minnan teksti: 8 PÄIVÄÄ ENSKAAN MITÄ TAPAHTU WTF MIHIN TÄÄ AIKA MENI WOOTWOOT!?!?
Aika rauhallisena on silti olo pysyny. En tiä johtuisko se siitä et en oo aiemmin tajunnu kuinka vähän aikaa siihen enskaan enää on... Nytkö mun mielenrauhani järkkyy? Alkaako nyt paniikki? Tästäkö jatkuu unettomat yöt seuraavan viikon ajan?
Viikon alun harkoissa tuli jäätävä jumi. Tehtävänä oli tehdä kohtaus "ilon kautta" ja yhtäkkiä en enää muistanut millainen tunne se sellanen ilo oikein on. Mitä se haluaa mun tekevän? Tunteeko Tarja iloa? Olenko mä Tarja tässä kohtauksessa? Kuka mä olen? Kotona olin ihan murheen murtama, oon ihan paska en osaa yhyy en tiedä mistään mitään oon hukannut mun sisäisen Tarjani. Epätoivoa lievensi ohjaajan ymmärtävät Face-viestit, kunnon yöunet, SUKLAA ja seuraavana päivänä paremmin menneet harjoitukset.
Näin viime yönä unta et Skypetin Minnan kanssa ja se söi koko videopuhelun ajan kylmiä keitettyjä perunoita jotka oli sen mielestä inhottavia. Ihmettelin et miksi se sitten syö niitä jos ne on sen mielestä inhottavia. Siihen Minna vastas et "Sä oot joskus sanonu et ne on hyviä. Mä luotan suhun." Kai mun alitajuntani yritti kertoo mulle et en oo ihan paska koska Minna luottaa muhun.
Minna, älä syö keitettyjä perunoita kylmänä jos et tykkää niistä. Vaikka mä kyllä tykkään, ne on kiva semmonen snack iltapalaks. Pitääkin käydä illalla kaupassa.
~Annu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti