5 näytöstä jäljellä

”Kirjoitus ei vastaa tehtävänantoa..” niinpä niin sellanen fiilis mulla juuri nyt on:D

Pari päivää olen miettinyt miten toteutan tän kirjoitukseni, ja tässä mä mietin sitä edelleen, ja huomaan että tartun taas siihen tavalliseen tyhjyyden tuijottamiseen ja alan kirjottaa..

Mä koitin piirtää ja heittää riimii kehiin, se ei nyt ihan onnistunut..mutta mä yritin.

Jotenkin tää on ihan hullua, tuntuu kun eilen olisin astellut reeneihin ekaa kertaa..ja tätä blogia selaillessa tajuan että se on tapahtunut jo kauan sitten.. Mitä tähän kaikkeen onkaan mahtunut? Iloa surua, ja kaikkea puolilta toisin, tunnetiloja on käyty läpi pitkin reenejä tai ainakin itse olen käynyt läpi varmaan jokaisen, yksi asia kuitenkin on sellainen joka on ja on pysynyt on USKO tähän juttuun.

Mulla on alusta alkaen ollu tosi luottavainen fiilis, ja tässä kohtaa voin todeta että sen on saanut aikaan tää mahtava työryhmä. Haluan kiittää jokaista. Ilman teitä mun uskoni ei olisi ollut näin vahva.

On ollut hetkiä kun reenien jälkeen sitä melkein itkee että …... kun nyt ei oma osuus lähde ollenkaan ja on ollut hetkiä kun olen ollut aivan sitämieltä että entä jos mä en pärjääkkään:D

mutta sitten sitä on kasannut ittsensä, katsonut peiliin ja todennut et "Hei kyl sä pärjäät tervemenoo ulos ovesta ja ota aurinkoo oot hyvä just noin älä paineita ota..."

(tosin aurinkoa en oo menny ottaan) ja sitten mä oon ollut hetken hiljaa ja todennut..mä pärjään, me pärjätään.

Tietyt kohtaukset jota joskus kammosin ja inhosin juuri siksi kun tiesin niiden oleevan haaste itselleni onkin tän ja näytösten myötä kasvanut lempi kohtauksiksi, ja sitä kautta siihen on tullut varmuutta.

Kun reenit vaihtui näytöksiin mulla ei ole kertaakaan ollut sellainen olo että jos tää homma ei toimi, sillä täähän toimii:) Se tunne kun tekee työn jonkun eteen mikä tuntuu mahdottomalta ja sitten se ei olekaan enään sitä antaa voimaa ja uskoa vielä enemmän.

Joskus kauan sitten mietittiin mistä saadaan se ja se tarvittava tavara, tässä kohtaa mainitakseni erään puhelimen jota oli tasan yksi olemassa, ja toista mietittiin että ei sitä samanlaista voi noin vaan löytää, KYLLÄ VAAN VOI!

Mä kävelin sattumalta erään kirpparin läpi sellasella Näääh kattellaa jos jotai löytyy fiiliksellä, ja mitä mun silmäni näkivat..sellanen puhelin siellä eräässä pussissa odotti..selkeästi sitä että pääsee osaksi Heikkoa Signaalia, tää on ehkä huono vertauskuva, mutta mä tarkoitan juuri sitä että mahdoton ja mitä jos voidaan kääntää mahdolliseksi ja ei mitään jossia tai muttia.

Kaikki muukin alkoi mennä kun itsestään nappiin, jokainen tuo jotain tähän rojektiin ja sen olen huomannut,

Ittelläni on ollut tosi mahtva ja hyvä fiilis tehdä tätä jokaisen kanssa. Minnalle kiitos siitä että olet ihan mahtava ohjaaja, sunlaisia tarvitaan, sä olet jämpti ja ymmärtäväinen, sä sanot silloin kun on sanottavaa ja kehut kun on kehuttavaa:) senkin parhaus..ja Nina..mahtavan mieletön teksti ja ihanaa kun olet ollut niin paljon tässä mukana ja katsomassa alun rämpimisiä ja lopun huippuhetkiä, mä en voi sanoa muutakun että tää on aivan mieletön näytelmä ja on ihana olla osana sitä.

Kuten huomaatte eron onko täällä kirjottajana Anu vai Marja-Riitta niin se olen minä (Anu) joka alkaa aina kirjottaan niin paljon, että kukaan jaksa lukea tätä loppuun ja en osaa selittää asioita ollenkaan niinkun lyhyesti, Marja-Riittana kirjottaminen luonnistuu kun sen voi kiteyttää siihen miten sillä menee vaan hermot ja sitten se oli siinä..

Noniin siis toivonmukaan edes vähän vastaa tää kirjoitus tehtävänantoa?

Piti tosiaan olla fiiliksiä kun on vedetty näytöksistä puolet.. mä luulen että se kiteytyi tossa edes vähän..kuten sanoin mulla on todella hyvä fiilis, ja joka näytöksestä fiilis on ollut aina omanlainen ja todettua sekin että jos itsestään tuntuu että nyt meni päin sitä itteensä niin sitten kuuletkin kuinka mahtava näytös oli, niinpä niin :) jokainen näytös on vedetty ja tullaan vetään täysillä <3 mä tiedän sen ja olen kokenut sen..sillä siellä lavalla ollessani teidän kanssa mä tunnen olevani vahva ja huoleton..mulla on hyvä olla..mä luotan teihin täysin..ja sen tunnen sydämmessäni joka kerta kun aletaan tekeen:)

”En minä heitä rakasta, minä tarvitsen”

-Anu

Ja kiitos teille ketä olette tän jo nähnyt ja te ketä vielä ette ole niin tulkaa ihmeessä:)

Suosittelen lämpimästi

Jäljellä olevat näytökset:

*Perjantai 31.10 klo 19.oo

*Sunnuntai 2.11. klo 16.oo HUOM!

*Tiistai 4.11. klo 19.oo

*Keskiviikko 5.11. klo 19.oo

*Perjantai 7.11. klo 19.oo

Varaahan lippusi kipikapi  ja tule näkemään ja kokemaan Heikko Signaali

Lippuvaraukset: lippuvaraukset@tukkateatteri.fi tai 041 440 5022

Liput: 15 / 9 / 5 e

Mieli  tyyni, ajaton hetki, pientä sumua joka kuvastaa   tässä kohtaa vähä kun heikkoa näkyvyyttä, edessä vahva ja luja iso kivi joka kertoo siitä että me ollaan jokainen omallatavallaan osana tuota kiveä.Eikä mene enään kun hetki niin jää peittää koko järven pinnan, ja lumi sataa siihen päälle.. Aika kuluu niin nopeaa vauhtia..Hiljaisuus...

Kuusi esitystä jäljellä

Esityksiä on takana kolme, kaksi lehdistön edustajaa on istunut katsomossa ja huomenna olisi sitten vuorossa esitys numero neljä.

Aamulehti 22.10

Le Cool nosti Heikon signaalin tapahtumakalenteriinsa viime viikon torstaina ja kyseinen teksti löytyy täältä !

'' Näyttämöille marssitetaan aiheita, joita monen katsomossa istuneen henkilökohtaisten kulissien takana todennäköisesti pohditaan piilossa. Tarinoita, jotka ovat itsessään kuin pieniä elämiä, sellaisia joissa kaikki ei aina mene käsikirjoituksen mukaan.''

Tehtiin myös semmonen kiva arvonta Tukkateatterin facebook-sivuille. Käy tykkäämässä ja jakamassa kyseinen arvonta-aiheinen päivitys ja voit päästä kaverisi kanssa ilmaiseksi katsomaan esitystä!

Kyllä itselle ainakin hymy levisi molempia juttuja lukiessa. Ihanaa, että yleisöön asti välittyy roolihahmojen tunteet ja näytelmä tuntuu iskevän katsojiin!
On ollut ilo myös huomata roolihahmojen suuret kehitykset, jokainen esitys on vähän erilainen ja näyttelijät joutuvat aina jonkin uuden kommelluksen eteen.. ja sielä selvitään hienosti! Että jos ja kun istut katsomossa ja kuulet ohjaajan höhöttävän jollekkin ''ei hauskalle'' kohdalle, niin silloin on lavalla tapahtunut jotain uutta. 

Tässä on nyt käsillä esitys, joka pitää nähdä. Kysy vaikka niiltä jotka on jo yleisössä istuneet!
Varaa lippusi 041 4405022/lippuvaraukset@tukkateatteri.fi tai tule ovelta kyselemään vapaita paikkoja! 

Jäljellä olevat esitykset:

Ti 28.10 klo 19.00
Pe 31.10 klo 19.00
Su 2.11 klo 16.00 HUOM!
Ti 4.11 klo 19.00
Ke 5.11 klo 19.00
Pe 7.11 klo 19.00

-Minna

Esitys 2/10

Annu: On se jännä miten näyttelijälle tämä toinen esitys on aina se kinkkisin. Jännitystä ei tunnu olevan enää ollenkaan ja sitä myötä myös tempo löystyy. Esityksen jälkeen ihmetellään et mites se nyt näin meni.

Tarja: Niin no, ensi-iltahan meni teillä aivan loistavasti, yleisöä oli hienosti paikalla ja he olivat hienosti mukana. Mutta hyvin meni toinenkin veto, yleisöä oli vähemmän paikalla, mutta kyllä sieltä hyväksyviä hymähtelyitä kuului. Hyväkin veto saattaa tuntua loistavan vedon jälkeen näyttelijästä huonolta vaikka yleisössä ei oltaisi huomattu mitään. Tästä alla olevasta diagrammista tämäkin ilmiö näyttää hyvin selkeältä. Vielä ollaan hyvien vetojen puolella (eihän sitä teidän porukalla huonoja vetoja enää harjoitusten jälkeen voi tullakaan), mutta verrattuna ensiesityksen WOU-fiiliksiin, ei ihmekään jos näyttelijä tuntee olonsa pettyneeksi.

Diagrammi fiiliksen noususta ja laskusta eri esityskertojen välillä.

Annu: Onhan se totta että se replan myöhästyminen on vähän isompi juttu omalle itsetunnolle kuin katsojalle joka ei välttämättä edes huomaa mitään virhettä. Vaikka täytyy sanoa että Minna on meille luonut ihan mahtavan näytelmän ja työilmapiirin sinänsä, että mokat eivät edes ole mokia vaan aina uusi tulkinta. Niin hahmokeskeisesti ollaan tätä härpäkettä työstetty, että jos itsellä on paha päivä tai kikatuspäivä, niin sillon se välittyy myös hahmoon ja tehdään sen illan esitys siltä pohjalta. Joka päivä on vähän niinkuin uusi tulkinta näytelmässä nähtävistä tilanteista. Onhan meidän hahmoillakin erilaisia päiviä, eivät hekään voi tulla teatterille joka päivä samalla fiiliksellä!

Tarja: No jos totta puhutaan niin kyllä mua nykyään enimmäkseen vituttaa tulla teatterille, harvoja on ne päivät kun mikään ei muka kiristäis. Johtuneeko siitä että teillä on käynyt parempi tuuri työkokoonpanossa? Meillä on aina porukka myöhässä ja mieluummin juoruaisi kun tekis töitä.

Annu: No kyllä meilläkin porukka sillon tällön myöhästelee ihan allekirjoittanutta myöten ja juttu lähtee kyllä käsistä useemmin kun kerran. Mut kun koko porukka on silti omistautunu ja kukaan ei ala nillittään asioista liikaa vaan luottaa siihen että homma toimii, niin sillon se homma myös toimii.

Tarja: Et kai säkin ala vihjaileen että mä oon joku diktaattori?

Annu: En tietenkään, kyllähän sä Tarski tiedät et mä tykkään susta. Mut säkin voisit nauttia teatterista vähän useemmin jos vähän löysäisit pipoo. Ihmiset on yleensä vastuullisempia jos niihin luotetaan.

Tarja: Just. Ja mun nimi on muuten Tarja. Tasan kaks ihmistä kutsuu mua Tarskiks ja mä en hirveemmin pidä siitä.

Annu: Rakkaalla lapsella on monta nimee.

Tarja: Mua voi silti kyllä sanoo ihan vaan Tarjaksi.

Päivä ensi-illan jälkeen

 Viime blogipostauksen Minnan kehut osuivat aivan nappiin. Ilman työryhmän tukea tästä jutusta ei olisi koskaan tullut mitään. Olette parhaita!

Lisäksi suurkiitos kaikille ensi-iltaan katsomaan tulleille. <3 

Ensi-illoissa on aina oma taikansa ja seuraava päivä menee (ainakin itselläni) aina hieman sumussa. Tänään olen syönyt Minnan leipomaa suklaakakkua aamupalaksi (tajuttoman hyvää), katsellut eilisen Putous-jakson netistä enkä ole edes yrittänyt palailla arkeen. Fiilikset tulee varmaan olemaan aika samat viimeisen esityksen jälkeen...

... mutta vielä ei pidä ajatella viimeistä esitystä. Nyt ollaan vasta alussa ja 9 vielä jäljellä. Hiomiset on hiottu, nyt kumarretaan ja kiitetään.

Ensi viikolla esitykset ma 20.10., ke 22.10. ja la 25.10. klo 19.00. Ovet aukeavat 18.30 ja varatut liput tulee lunastaa viimeistään 10 minuuttia ennen esityksen alkua. Veikkauskortilla -2e alennus normaalihintaisista lipuista (1 kortti / lippu). 

http://tukkateatteri.fi/ajankohtaista/heikko-signaali

Tapahtuman löytää myös facebookista täältä. 

Lippuvaraukset: lippuvaraukset@tukkateatteri.fi tai 041 440 5022 (soitto tai tekstiviesti) 

- Nina

ENSI-ILTA !

Tätä päivää on odotettu ja jännitetty. Tänään se tapahtuu, Heikko signaali saa ensi-iltansa Tukkateatterilla! Torstaina meillä oli kenraali harjoitus, johon olimme pyytäneet muutaman ihmisen koeyleisöksi. Yleisö tuntui ottavan näytelmän hyvin vastaan, naurahduksiakin kuului. Näyttelijöillä oli todella hyvä energia päällä, he yllätivät ohjaajan moneen kertaan, taisivat yllättää itsensäkin. Huvituin ja liikutuin kenraalia katsellessani, jokainen on löytänyt hahmonsa ja uskaltavat revitellä lavalla, ihan mahtavaa! Ylpeähän tässä saa olla! 

Annuun olen voinut koko ajan luottaa täysillä, koska tiedän miten hän tekee roolityönsä. Huolellisesti ja tarkasti. Annu on tehnyt muistiinpanoja hahmostaan ja jos joskun harjoituksissa on tullut jumi, seuraavalla kerralla jumista ei ole ollut tietoakaan kun annetut ohjeistukset on sisäistetty ja sitten annetaan itsestä vielä vähän enemmän kuin on pyydetty.  Annu oli mulle alusta asti selvä Tarja. Enkä ole katunut tätä roolijakoa. Tarjan hahmo on saanut niin herkullisia sävyjä Annulta itseltään, loistavaa työtä! Annu ei myöskään pelkää olla lavalla hiljaa. 

Anne tuli viimeisenä työryhmäämme ja kaikille aivan uutena ihmisenä. Nyt kun miettiin, niin vitsit miten rohkea Nainen! Anne on omaksunut Nellan roolin niin hyvin, ettei ole kyllä mitään huolta. Anne uskaltaa näyttää lavalla monia tunteita ja uppoutuu 19 vuotiaan nuoren sielunmaailmaan hyvin. Annen kanssa ollaan tehty kovasti työtä artikulaation kanssa, sekin työ on saanut palkkansa! Anne on oppinut tekstinsä nopeasti ja on ottanut ohjaukset vastaan mukisematta. 

Anun ilmaisu lavalla on kehittynyt hurjasti Heikkoa tehdessä. Anu uskaltaa olla lavalla vihainen ja samalla todella herkkä. Torstaina meni ihan kylmiä väreitä, kun Anu teki Marja-Riitan monologia. Tänään varmasti tulen vaikuttumaan vieläkin enemmän. Anu myös on tehnyt töitä hamonsa kanssa ja ottaa kaikki ohjaukset hyvin vastaan.  Anu on tehnyt näytelmän mainokset ja käsiohjelmat, kiitos siitä! Mainoksia on väännetty yömyöhään, ihan kuin roolityössä ei olisi ollut jo tarpeeksi. Anun kanssa on ollut todella helppoa tehdä töitä. Ja muutenkin, arvostan Anua suuresti ihan oikeassakin elämässä, hemmetin vahva Nainen!

Moona oli Annun tapaan tuttu ihminen aikaisemmasta prokkiksesta. Moona on myös tehnyt kovasti työtä puheensa kanssa, se kun tuppaa välillä tulemaan liian nopeasti ulos suusta. Moona on myös ottanut ohjaukset hyvin vastaan, haastanut ja kyseenalaistanut ohjaajaa, sillai hyvällä tavalla.Ullan löytyminen otti aikansa, mutta wau mitä sielä lavalla nyt näkyykään! Moona on ryhmässä rehellinen ja samalla lempeä hahmo, jonka seurassa on helppo olla. Itse olen oppinut Moonalta sen, että huonojen päivien yli pääsee kun vain uskoo itseensä.

Mikon olen tuntenut noin neljä vuotta, tehtiin Legioonateatterilla yhteinen prokkis ja sen jälkeen yhteydenpito on ollut harvassa. Kun minulta puuttui Laurin näyttelijä, kävin läpi kavereitani, jotka voisivat olla kiinnostuneita näyttelemisestä. Miksen tajunnut Mikkoa aikasemmin? Mikko on tunnollinen, omalla hajamielisellä tavallaan. Ahkera kuin mikä ja tekee mitä pyydetään! Mikon kanssa pystyy käymään keskusteluja, jotka alkavat vitsillä, käyvät vakavissa aiheissa ja päätyvät nauruun. Mielikuvitusta tältä Mieheltä ei puutu! 

Illalla nähdään!

-Minna

2 päivää ensi-iltaan

Ensi-illan kynnyksellä olemme saaneet kiinni Teatteri Katseessa touhuavan sisarusparven. Tarja, 31, Marja-Riitta, 29 ja Nella, 19, tekevät iloisesti yhteistyötä harrastajateatterin uudessa näytelmässä nimeltä Heikko Signaali, jonka on käsikirjoittanut ja ohjannut Tarja.

MITEN YHTEISTYÖNNE ON TOIMINUT?

Tarja: Ainahan yhteistyössä on nousunsa ja laskunsa, mutta pääasiassa teatteri kuitenkin mielestäni yhdistää. Luova työ on meille kaikille tärkeää.

Marja-Riitta: Onhan se toiminu... Vaikka onhan niitä hetkiä, kun alkaa pikkasen pännii, ku kukaan ei oo ajoissa paikalla ja sit...

Tarja: Mutta ystäviähän tässä kaikki ollaan, niin ei tässä pikku myöhästymiset haittaa. (hermostunutta naurua)

Nella: (pelaa Tamagotchia, ei noteeraa kysymystä)

MILLAINEN ON LUOMISPROSESSINNE?

T: Itse pidän muistiinpanojen ja listojen tekemisestä. Se auttaa minua jäsentämään ajatuksiani ja tuomaan esille jotain ympäröivästä maailmasta. Asioita, joita kenties haluaisin muuttaa. Mutta toki kun päästään paperilta itse tekemiseen uskon täysin ”ilon kautta”...

M-R: Mä käyn äkkiä vessassa. (poistuu)

T (jatkaa): ...työskentelyyn, eli haetaan positiivista fiilistä, jonka kautta haetaan hahmoihin ja tarinaan muutakin näkemystä kuin se maailman tuskaa kokevan kirjottajan näkökulma.

(pitkä hiljaisuus)

T (Nellalle): Sanoisitko säkin jotain?

N: Joo, ilon kautta.

MILLAISIA TUNTEMUKSIA LÄHESTYVÄ ENSI-ILTA TEISSÄ HERÄTTÄÄ?

M-R (palaa vessasta): Että minkälaisia tuntemuksia lähestyvä ensi-ilta herättää? No joo. Jännittää. Mut se on vaan hyvä juttu. Oikeestaan tää on niinkun tosi jees. (hiljaisuus) Mut väistämättä mun mielessäni pyörii jo se kun mä lähden tän jälkeen tyttöjen kans Tallinaan.

N: Joo mullakin on omia projekteja tässä jo tulossa. Oikeestaan mä työstän niitä tässä samalla.

T: Mut jos nyt kuitenkin hoidettais tää esitys ensin ennen kun aletaan haaveileen mistään reissuista? Vaikka ei sillä, kyllä mäkin ajattelin lähteä reilaamaan tän esityksen jälkeen, vähän niinkun nollaamaan ajatukset ennen kun ees harkitsee uuden proggiksen alottamista, mut en mä siitä oo tänne haastatteluun tullut puhumaan! Voidaanko jättää nää kommentit pois siitä lopullisesta versiosta? Vastatkaa nyt jotain vähän järkevämpää.

(pitkä hiljaisuus)

T: No?!

M-R: (tuhahtaa) Tosi jees fiilis on ollu. Joo, tääl saa purkaa tunnetilojaan tosi hyvin.

N: (pelaa Tamagotchia, ei kommentoi)

T: Siis teatterihan on tosi antoisa harrastus ja voin kyllä suositella lämpimästi kaikille.

Heikko Signaali saa ensi-iltansa 18.10., liput 15/9€.

Toimituksen kommentti: Ajanpuutteen vuoksi haastattelu on purettu suoraan nauhalta.

5 päivää ensi-iltaan!

Maanantai. Ensi-iltaviikko. Päiviä jäljellä VIISI. 

Viikonloppuna harjoiteltiin ahkerasti, saatiin kaikki tekniikka käyttöön ja sunnuntaina tehtiin valojakin. Tämä päivä onkin ollut lepoa. Itse ainakin olen ollut ihan kuitti koko päivän, eli on tullut tarpeeseen. Tähän asti fiilis on ollut varma, mitä nyt muutama vähän epävarmempi päivä on mahtunut mukaan.. Mutta nyt kun on viikonlopusta selvitty sekä olen nähnyt millainen näytelmä on tulossa äänineen ja kaikkineen, niin olo on entistä varmempi! Näytelmä on tulossa ja innolla odotan lauantaita. Oli ihan huikeaa nähdä, kuinka näyttelijät heittäytyivät viikonlopun läpimenoissa. Vaikutuin ja nauroin kaikille uusille jutuille vedet silmissä! Hahmot ovat alkaneet elää ja näyttelijät ovat ihan liekeissä lavalla. Etenkin sunnuntaina oli todella hyvä energia päällä, vaikka takana olikin pitkä viikonloppu. 

Levottomuudelta ei säästytty. Joskus tarvittava rekvisiitta ei ole käden ulottuvilla ja silloin tilanteen pelastaa ohjaajan välipalaksi tarkoitettu kurkku.

Videotykin käyttö tuli uutena juttuja perjantaina, kun saimme vuokrattua vekottimen. Oma mielipide on, että toimii ja näyttää hyvältä. :)

Viimeinen kohtaus.

-Minna

6 päivää ensi-iltaan

No moi. Nella tässä. Pakko kai kirjottaa tänne, kun toi Tarja hengittää mun niskaan. Tää kuulemma auttaa mua avaamaan mun ongelmia ja keskittymään olennaiseen. ”Ilon kautta” tai jotain.

No niin. Siis. Mun elämänkatsomus. Hmm… Mitähän siitä sanois?  Kai se on niin, että mä näen jostain syystä enemmän ongelmia kuin mahdollisuuksia. Ehkä mä yliajattelen kaiken ja mietin liikaa sitä, mikä kaikki vois mennä pieleen. Mä oon lukion viimesellä ja mun pitäis nyt päättää, mitä mä haluan alkaa tekemään, mutten mä osaa päättää.

Mä kuuntelin jotain self help –diibadaabaa, mitä löysin Tarjalta kun olin käymässä ja siinä sanottiin, että jos ei tiedä, mitä haluaa, niin pitää miettiä, mitä haluais tehdä, jos raha ei olis ongelma. Mä haluaisin kirjottaa. Tai ehkä opiskella ihan huippukoodariksi. Tai keksiä jonkun uuden puhelinsovelluksen, joka on yhtä koukuttava ku tamagotchi. Ihan tosissaan. Mä en saa mitään ikinä aikaseks, jos en pääse irti siitä…

Ongelma ei siis oo se, etten mä tietäis, mitä mä haluan, vaan se, että mä haluan niin paljon eri asioita, etten voi saada kaikkee. Jos päätän alkaa tehdä jotain, mä joudun luopumaan jostain toisesta. Ja mitä jos just se, mistä mä luovun olikin mun kohtalo? Kukaan ei tajuu tätä, koska niillä ei oo mitään vaihtoehtoja.

Jotenkin tuntuu että Marjis ja Tarja on molemmat vähän niinku antanu periksi. Ne ei tee enää mitään kiinnostavaa. Niitten elämät pyörii niitten pienten piirien ympärillä, jotka ne on valinnu, eikä ne osaa enää tehdä muuta. Marjiskin sais paljon paremman miehen ku toi Lauri. Siis hyi että, mikä limanuljaska se on. Ja sit Tarja. Se käyttäytyy ku joku kasikymppinen, jonka elämä on jo ohi. Lähtis vaikka reilaan tai jotain ja muistais, että se on vielä nuori. Tai jos ei nuori, niin ainakin se on vielä elossa.

Toisaalta, miks mä välittäisin Tarjan ja Marjiksen ongelmista? Ei nekään välitä musta. Mä kuulin, kun ne nauro mun selän takana yks päivä. Mä kuulen mun kaappiin ihan kaiken, vaikken aina haluiskaan. Musta tuntuu, että jossain vaiheessa mä kyllä tulen ulos täältä ja puhun suuni puhtaaksi! 

Mut nyt pitää mennä. Joku tuli.

8 päivää ensi-iltaan! :o

Huomaan että mun (jälleen pari päivää myöhässä tuleva) blogipostaukseni alku on samanlainen kuin tänään jo kirjoituksensa julkaisseen ohjaaja-Minnan teksti: 8 PÄIVÄÄ ENSKAAN MITÄ TAPAHTU WTF MIHIN TÄÄ AIKA MENI WOOTWOOT!?!?

Aika rauhallisena on silti olo pysyny. En tiä johtuisko se siitä et en oo aiemmin tajunnu kuinka vähän aikaa siihen enskaan enää on... Nytkö mun mielenrauhani järkkyy? Alkaako nyt paniikki? Tästäkö jatkuu unettomat yöt seuraavan viikon ajan?

Viikon alun harkoissa tuli jäätävä jumi. Tehtävänä oli tehdä kohtaus "ilon kautta" ja yhtäkkiä en enää muistanut millainen tunne se sellanen ilo oikein on. Mitä se haluaa mun tekevän? Tunteeko Tarja iloa? Olenko mä Tarja tässä kohtauksessa? Kuka mä olen? Kotona olin ihan murheen murtama, oon ihan paska en osaa yhyy en tiedä mistään mitään oon hukannut mun sisäisen Tarjani. Epätoivoa lievensi ohjaajan ymmärtävät Face-viestit, kunnon yöunet, SUKLAA ja seuraavana päivänä paremmin menneet harjoitukset.


Näin viime yönä unta et Skypetin Minnan kanssa ja se söi koko videopuhelun ajan kylmiä keitettyjä perunoita jotka oli sen mielestä inhottavia. Ihmettelin et miksi se sitten syö niitä jos ne on sen mielestä inhottavia. Siihen Minna vastas et "Sä oot joskus sanonu et ne on hyviä. Mä luotan suhun." Kai mun alitajuntani yritti kertoo mulle et en oo ihan paska koska Minna luottaa muhun.

Minna, älä syö keitettyjä perunoita kylmänä jos et tykkää niistä. Vaikka mä kyllä tykkään, ne on kiva semmonen snack iltapalaks. Pitääkin käydä illalla kaupassa.

~Annu

8 päivää ensi-iltaan!

K A H D E K S A N ! Tuijotan tuota lukua, kahdeksan. Miten aika nyt täl viissii on menny, että ensi-ilta kolkuttelee ovella? 8. Kohta se on jo YKSI ja sitten onkin NOLLA ! Huhhuh.

Tänään meillä alkaa viikonloppu rutistus, eli harjoittelemme ahkerasti pe-la-su. Kuvia niistä tunnelmista tulee varmasti! Jännittäääääää! Mutta sillee hyvällä tavalla. Oon innoissani! Tällä viikolla kattoon laitettiin valot (tai no ei kattoon, mut sinne lattian ja katon väliin kivasti), niiden osalta tilanteet laitetaan kuntoon sitten sunnuntaina. 

Ensi viikolla Tampereen joukkoliikenteen busseissa on nähtävillä Heikon signaalin mainos, eli nyt jokaisella on hyvä syy lähteä bussilla ajelulle. Valitkaa kuitenkin sellainen bussi, missä on semmonen tv. Tv:stä puheenollen, meillä on niin kuuma retro matkatelevisio osana lavastusta, että huhhuijakkaa ja sitä rataa!

Nyt pitää kuitenkin lopettaa tämä kirjoittelu ja alkaa tekemään lähtöä kohti Tukkateatteria!

Ylöjärven uutiset

-Minna

9 Päivää ensi-iltaan

Nella : No tässä on kyllä harvinaisen erikoinen tapaus. Siis olin minäkin ilmaisutaidon lukiossa, mutta en sentään ollut mikään stereotypinen angstinen kaappihipsteri. Nainen , live a little! Nella on ihan nätti ja sillä on varmaan ihan kiva persoonakin jos sitä oppii tuntemaan ja silloin kun se ei uhkaile muita ihmisiä. Ehkä se näkee mutkin vähän niinku yleisenä uhkana. Totuushan on se, että kaapista EI näe paremmin.

Tarja: Meillä on vähän niinku semmonen hattara-sipuli (viha-rakkaus) suhde. Tarja on kyllä persoonana tosi vaikee, perfektionistinen ja vähän ehkä pakko-oireinenkin. Mutta on siinä ne hyvätki puolet, jos se vaikka hellittäis joskus vähän. Joskus musta tuntuu että se on vähän ulkopuolinen ja sit mä pelkään et oon niinku joku sen ainut ystävä ja en mä nyt sellanen halua olla. Kauhee taakka. Mutta on se usein ollu muakin varten. On se kiva et se on niinku- around.

Lauri: Jaa-a. Mitäs Laurista nyt vois sanoa. Se on ajoittain ihan kivaa seuraa ja siinä on osittain juttuja mitkä joskus epähuomiossa vetää mua puoleensa. Mutta sit siinä on se semmonen perussuomalainen, mitäänsanomaton aikaansaamaton sohvaperuna puoli joka ei oo menossa mihinkään. Että ota siitä nyt selvää. Mutta se kyllä tarkottaa ihan hyvää. Ku sais nyt vaan otteen itsestään.

Marja-Riitta: Marjis. Kauheen takakiree tyyppi jotenkin. Voi tietty johtua siitä et meillä on ihan luonnolisia skismoja johtuen tästä yhestä ihmissuhteesta, mutta. Tiukka nainen, hieman vihanhallinta-ongelmia pinnan alla. Se tarvis kyllä kunnon jonku retriitin tai jonku.


-Ulla