tiistai 12. elokuuta 2014

67 päivää ensi-iltaan

... ja käsikirjoittajan esittely:


  • Kuka? 
 Nina-Mari Niskanen.

  • Mitä?
Käsikirjoittaja, 1/2 tuottaja, teatterinharrastaja. Harrastelija. Harras ja hartaasti mukana menossa. Vakavissaan, muttei vakavana. Paitsi kirjoittaessa. Eikä aina silloinkaan.

  • Miksi?
Hyvä kysymys.

... HEIKKO SIGNAALI:

Tämä kansio on tyhjä.

Heikon signaalin juuret ulottuvat itseasiassa jo neljän vuoden taakse, aikaan lukion jälkeen ja Kauniaisiin, jossa opiskelin vuoden dramaturgialinjalla käsikirjoittamista ja teatteria. Lukuvuoden aikana oli tarkoitus näpytellä oma näytelmä, saada viikottain palautetta muilta opiskelijoita ja keväämmällä sitten koota valmistuneista näytelmistä kohtauksia ja esittää yleisölle.

19-vuotiaasta Ninasta oli loistava ja hauska ajatus lähteä kirjoittamaan juttua, joka kertoisi näyttelijöistä ja näytelmän valmistumisesta, antaa yleisölle kurkistusta kulissien taakse ja hieman itseironisestikin käsitellä harrastajateatterimaailmaa, jossa erilaiset ja erilaisista tavoitteista ja lähtökohdista olevat ihmiset saavat yhdessä aikaan esityksen. Tai sitten eivät.

23-vuotias Nina yhä ajattelee niin.

Valmistunut ensimmäinen versio oli pituudeltaan puolisen tuntia ja sen työnimenä toimi pitkään nimi Kulisseissa - näin jälkeenpäin tekstiä selaillessani en ole voinut muuta kuin hymähdellä itselleni ja suurille ideoilleni. Kulissit toki kiinnostavat minua edelleen, ja melko moni tämän näytelmän "alkuperäisistä" kohtauksista päätyikin "lopulliseen", nyt syksyllä viimein ensi-iltansa saavaan versioon.

Tämä kansio on täysi.

Liityin Tukkateatteriin samaan aikaan Minnan kanssa viime syksynä ja yhteisen 100 minuuttia Tsehovia -projektin jälkeen mielessä alkoi itää, josko Tukkateatterissa voisi tehdä seuraavaksi jotain ihan omaa. Tämä vuosihan on ollut 15-vuotisjuhlavuoden kunniaksi kantaesitysten vuosi, joten ehdotus omasta tekstistä otettiin hallituksessa heti positiivisesti vastaan. Päätin muokata Kulisseissa -näytelmän kokoillan jutuksi, vähän lisäillä kohtauksia ja muuttaa kenties alkuperästä ideaa hieman, aina avain parempaan suuntaan. Pohjahan oli jo valmiina, joten helppo homma.

Tammikuussa kosiskelin Minnaa ohjaamaan, lähettelin nyt nimeltään ENNEN JA JÄLKEEN - Kenen tarina tämä on? -näytelmästä puolivalmiita kohtauksia ja selostin laveasti ja summittaisesti ideoitani syksylle luvan saaneesta esikoisnäytelmästä. Muistaakseni viikossa tai parissa Minnalta tuli myönteinen vastaus.



Tämän jälkeen käsikirjoitus eli aivan omaa elämäänsä, näyttelijöitä kyseltiin ja huomattiin, että Tampereen harrastajapiireistä on erittäin vaikea saada varmasti sitoutuneita MIESnäyttelijöitä. Niinpä kolme hahmoista vaihdettiin miehistä naisiksi, ja ideat sen kun muuttivat muotoaan. Lopulta kesä-heinäkuun vaihteessa printattiin työryhmälle plarit, ja käsikirjoittajakin alkoi asennoitua niin, että näytelmä todella tulee olemaan olemassa muuallakin kuin tekstitiedostoina ja hyvinä ideoina.



Nyt harjoitukset ovat pyörähtäneet kunnolla käyntiin, ja viime torstaina kaksi kohtausta sai Tapahtumien Yössä ensiyleisönsä. Katsellessani näyttelijöiden irroittelua lavalla ja ohjaajan tyytyväistä hymyä demojen jälkeen ja kuullessani ensimmäiset naurunpyrskähdyksetkin katsojien joukosta ei voi kuin olla aikas onnellinen (ja hämmentynyt) siitä, että oma kokoillan esikoisnäytelmä on hyvää vauhtia oikeasti valmistumassa... Alun Miksi-ksymykseen ei siis löydy yhtä, tiivistettyä vastausta, mutta toivottavasti tämä blogipostaus vastasi siihen edes osittain!

- Nina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti