”Ole elävä ihminen. Katso maailmaa ympärilläsi; näyttämöllä ja sen ulkopuolella. Älä hylkää järkeäsi. Älä holhoa itseäsi . Todellinen luova voimavarasi on mielikuvituksessasi , joka on ikuisesti hedelmällinen, mutta jota ei voi pakottaa, sekä tahdossasi ,siis todellisessa henkilössäsi, jota voi kehittää harjoitusten avulla.”
-David Mamet , Tosi ja epätosi (arkijärkeä ja harhaoppia näyttelijälle)Hahmo esittäytyy: Mä oon Ulla ja mä oon ihana! Vaikka välillä vähän hukassa. Mä tiedän mitä mä en halua. Mutta mä en aina tiedä kaikkea mitä haluan. Ehkä joskus pienen hetken ajan musta tuntuu että mä oon jämähtänyt paikalleni. Että mä voisin olla jossain muualla kuin harrastajateatterissa jossain takapajulassa näiden tyyppien kanssa. Ja sit kun mä alan ajatteleen näitä juttuja, en voi päästää niistä ajatuksista irti ja mua alkaa ahistaa. Ja sit mä en kestä olla niitten ajatusteni kanssa yksin….No huhhuh! tulipas vähän turhan diippiä settiä äsken. Unohatakaa se, musta meidän valomies Janne on tosi komee. Se sais kyllä viimestään tällä viikolla pyytää mua ulos. Mutta mitä mä nyt kertoisin itestäni, mä oon perus elämänilonen likka, suhteellisen lahjakas ja takuuvarmasti hauskaa seuraa. Mut siis tää ei ollu mikään deitti-ilmoitus. XOXO
Mitä haluan sanoa katsojalle: Tämä näytelmä on mahdollisuus. Se kertoo jotain teatterimaailmasta, mutta ennen kaikkea paljon meistä, ihmisistä. Siitä kuinka mikään ei ole mustavalkoista ja asioilla on aina monta puolta. Tästä näytelmästä löytää tarinoita rohkeudesta, pelosta, häpeästä, ystävyydestä ja arjesta. Katsojan osa ei ole helppo, mutta se ei ole myöskään vaikea. Se vaatii hieman rohkeutta sekä kykyä heittäytyä toiseen maailmaan ja eläytyä, tuntea. Kykyä unohtaa se viereinen katsoja jolla on ärsyttävä röhönauru tai joka pälyilee ympärilleen hermostuneena. Toivon että tämä näytelmä voi antaa sinulle jotain, ehkä näkökulmaa ,ehkä se voi kertoa sinulle jotain itsestäsi. Anna sille mahdollisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti