perjantai 15. elokuuta 2014

64 päivää ensi-iltaan



Näyttelijä esittäytyy:

Kuka: Anne, harrastelijanäyttelijä ja teatteri- , varsinkin musiikkiteatteri-intoilija. Helposti innostuva, mutta hitaasti lämpenevä ja silti aina pää edellä uusiin haasteisiin juokseva hulluttelija. Ikäistään nuorempi ja ylpeä siitä.

Mitä teen: Yritän liikaa, heittäydyn ja haluan että kaikilla on kivaa.

Miten päädyin Heikkoon signaaliin: Otin yhteyttä Tukka teatteriin, koska halusin päästä näyttelemään Suomessa. Aiempi kokemukseni oli Englannista, mutta tarve päästä lavalle ei sammunut vaihtaessani maata. Yllätyin iloisesti, kun sain heti sähköpostiini vastauksen ohjaajaltamme Minnalta, joka sanoi, että voisin tulla näyttelemään 19-vuotiasta Nellaa "ellen näytä kovin paljoa sitä vanhemmalta". Minähän en 10 vuoden ikäeron hahmoni kanssa antanut estää, ja ilmoitin olevani mukana. Toivottavasti pieni kokoni ja hämärä valaistus antavat jotain anteeksi.


Miten projekti on edennyt: Nyt kun Tapahtumien yön demo on hoidettu (oli muuten kivaa räpätä lavalla ensimmäistä kertaa elämässäni!), on aika alkaa ihan oikeasti harjoittelemaan tekstiä ja tutustumaan hahmooni. On mahtavaa nähdä, miten kohtaukset siirtyvät paperilta lavalle ja heräävät eloon.
 
Hahmollani on pitkiä monologeja, jotka vähän hirvittävät. Rakastan olla lavalla, mutta yleensä olen vähän sivussa. En ole se, jota katsotaan, johon samaistutaan, jota seurataan, vaan paras ystävä, tytär, kaupan kassa, se toinen nainen... Olen se, joka antaa päähenkilölle tilaisuuden sanoa sanottavansa ja tehdä vaikutuksen yleisöön. Nyt kuitenkin tulen lavalle yksin ja vaadin yleisön huomion. Se on pelottavaa. Onneksi saan välillä paeta kaappiin.

Odotan jatkoa innolla, varsinkin Tukka teatterin 15-vuotisjuhlaa ja tietysti sitä vääjäämättä lähestyvää ensi-iltaa!


Hahmo esittäytyy:

Mä oon Nella. Ei mulla muuta.

Ai on pakko kirjottaa enemmän? No fine...

Mä oon 19-vuotias ilmaisutaitolukiolainen. Kai toi opiskelustatus jollain tavalla määrittelee mut sit ihmisenä tai jotain. Mä oon ilmaisutaitolukiossa, koska sinne menee kaikki erilaiset. Tai sellaset, jotka haluaa tehdä jotain muuta ku olla jotain liikeihmisiä. En mä tiedä.

Mulla on kaks isosiskoo, Marja-Riitta ja Tarja. Tarja on vanhin ja se on ihan jees, mutta Marja-Riitta on ihan ihme skitsoilija. Ehkä se johtuu sen onnettomasta rakkauselämästä. Vaikka sillä sentään on rakkauselämä. Tarjalla ei oo. Eikä mulla.

Tarja pakotti mut auttaan niitten todella huonossa näytelmässä, koska siitä saa "työkokemusta ja elämänkokemusta". Just joo. Se koko niitten porukka on ihan ihmeellinen sisäsiittonen sirkusfriikkikokous, joten mä oon aikalailla suurimman osan ajasta yhessä varastokaapissa ja vakoilen niitä. Mä tykkään kirjottaa ja nää tyypit on ihan mielettömiä kultakaivoksia hahmokehittelyä varten. On ehkä outoa olla kaapissa, mutta sieltä ihan oikeesti näkee paremmin. Kannattaa kokeilla.

Nyt mä kyl meen. Moi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti