Näyttelijä esittäytyy:
Kuka: Anne, harrastelijanäyttelijä ja teatteri- , varsinkin
musiikkiteatteri-intoilija. Helposti innostuva, mutta hitaasti lämpenevä ja
silti aina pää edellä uusiin haasteisiin juokseva hulluttelija. Ikäistään
nuorempi ja ylpeä siitä.
Mitä teen: Yritän liikaa, heittäydyn ja haluan että kaikilla on kivaa.
Miten päädyin Heikkoon signaaliin: Otin yhteyttä Tukka teatteriin, koska halusin
päästä näyttelemään Suomessa. Aiempi kokemukseni oli Englannista, mutta tarve
päästä lavalle ei sammunut vaihtaessani maata. Yllätyin iloisesti, kun sain heti
sähköpostiini vastauksen ohjaajaltamme Minnalta, joka sanoi, että voisin tulla
näyttelemään 19-vuotiasta Nellaa "ellen näytä kovin paljoa sitä
vanhemmalta". Minähän en 10 vuoden ikäeron hahmoni kanssa antanut estää,
ja ilmoitin olevani mukana. Toivottavasti pieni kokoni ja hämärä valaistus
antavat jotain anteeksi.
Miten projekti on edennyt: Nyt kun Tapahtumien yön demo on hoidettu (oli
muuten kivaa räpätä lavalla ensimmäistä kertaa elämässäni!), on aika alkaa ihan
oikeasti harjoittelemaan tekstiä ja tutustumaan hahmooni. On mahtavaa nähdä,
miten kohtaukset siirtyvät paperilta lavalle ja heräävät eloon.
Hahmollani on pitkiä
monologeja, jotka vähän hirvittävät. Rakastan olla lavalla, mutta yleensä olen
vähän sivussa. En ole se, jota katsotaan, johon samaistutaan, jota seurataan,
vaan paras ystävä, tytär, kaupan kassa, se toinen nainen... Olen se, joka antaa
päähenkilölle tilaisuuden sanoa sanottavansa ja tehdä vaikutuksen yleisöön. Nyt
kuitenkin tulen lavalle yksin ja vaadin yleisön huomion. Se on pelottavaa.
Onneksi saan välillä paeta kaappiin.
Odotan jatkoa innolla,
varsinkin Tukka teatterin 15-vuotisjuhlaa ja tietysti sitä vääjäämättä
lähestyvää ensi-iltaa!
Hahmo esittäytyy:
Mä oon Nella. Ei mulla
muuta.
Ai on pakko kirjottaa
enemmän? No fine...
Mä oon 19-vuotias
ilmaisutaitolukiolainen. Kai toi opiskelustatus jollain tavalla määrittelee mut
sit ihmisenä tai jotain. Mä oon ilmaisutaitolukiossa, koska sinne menee kaikki
erilaiset. Tai sellaset, jotka haluaa tehdä jotain muuta ku olla jotain
liikeihmisiä. En mä tiedä.
Mulla on kaks isosiskoo,
Marja-Riitta ja Tarja. Tarja on vanhin ja se on ihan jees, mutta Marja-Riitta
on ihan ihme skitsoilija. Ehkä se johtuu sen onnettomasta rakkauselämästä.
Vaikka sillä sentään on rakkauselämä. Tarjalla ei oo. Eikä mulla.
Tarja pakotti mut auttaan
niitten todella huonossa näytelmässä, koska siitä saa "työkokemusta ja
elämänkokemusta". Just joo. Se koko niitten porukka on ihan ihmeellinen
sisäsiittonen sirkusfriikkikokous, joten mä oon aikalailla suurimman osan
ajasta yhessä varastokaapissa ja vakoilen niitä. Mä tykkään kirjottaa ja nää
tyypit on ihan mielettömiä kultakaivoksia hahmokehittelyä varten. On ehkä outoa
olla kaapissa, mutta sieltä ihan oikeesti näkee paremmin. Kannattaa kokeilla.
Nyt mä kyl meen. Moi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti