Anu esittäytyy:
Mä tulen paikalle laitan valot päälle ja sanon : "Herätys, nyt ylös ja kouluun."
Mä olen Äiti ja isosisko.
Mä olen myös 2 valloittavan tytön kummitäti.
Syntyny vuonna 85 (kauan on aikaa siis) lalalalaa
Mä olen siis 29v (pukkaa pientä kolmenkympin kriisii pikkuhiljaa)
Mä en osaa kirjoittaa lyhyesti. En juuri koskaan. Selitän aina aivan liikaa vaikka asiat vois kertoa vähän lyhyemminkin. Olen tällainen pieni tapaus 147cm lyhyt mutta ylpeä siitä. (Paitsi sillon, kun bussikuski oletti mun olevan lapsi, eli alle 12 vuotias ja antoi mulle lastenlipun)
Mä harrastan valokuvausta ja tykkään tanssia, rakastan myös näyttelemistä.
Usein tottelen nimeä Anu tai Nasu ( Nasu lempinimi tulee ystäväni isältä, ja joo oonha mä tallane pieni tapaus joka lentää kovassa tuulessa melkein sateevarjon kanssa ylös korkeuksiin.
Mä en osaa kirjoittaa ilman, että täällä ei olisi kirjoitusvirheitä, siihen on syynsä:
Mun ylä-aste olisi voinut mennä paremmin.
Kävin luovanilmaisutaidon painoitteisen luokan.
Mä en ollut hyvä koulussa, halusin TYKKIIN mutta unelma romuttui siihen kun keskiarvo oli alle 7, kuten huomaatte mä en juu ollut todellakaan luokan äänekkäin ainakaan siinä mielessä että olisin äänekkäästi antanut oikeita vastauksia.
Lähinnä siihen aikaan kun olin hurja 15vuotias mä saatoin kemian ja fysiikan kokeisiin kirjoittaa vastaukseksi mm. ,että ei mun pidä tietää tällasesta mitää tai minkää reakoinnista mihinkään tai miten johdot on että lamppu syttyy.Ai miksi? Koska musta tulee kitaristi ja perustan bändin.
( kitaran mä oon kyllä hommannu, mutta mun pändinä toimii minä ja reeniksenä olkkarin sohva ja ei fanittajana eräs 7v tyttö joka käskee mua lopettamaan.)
Peruskoulun jälkeen pettyneenä ja väkisin hain catering alalle jossa kävin vuoden, vähä päälle, Muistan kun lopetin sen ja uhosin muille et ei musta mitää kokkia tuu musta tulee näyttelijä, te kuulette musta vielä,
(tässä kohtaa huomioikaa, että musta ei tullutkaan enään kitaristi.)
Joten te ketä tunnistatte itsensä lukiessanne tätä niin nyt on mahdollisuus nähdä ja kuulla, joten älkää missatko. Ja mä en käske teitä tulla mua katsomaan vaan MEITÄ ja tätä mahtavaa porukkaa ja sitä kuinka me räjäytetään sellanen setti että singaalit on kaikkea muutakun heikot.
Mä olen lähihoitaja (sain sentään sen koulun loppuun onnellisesti)
Kävelen paljon jokapaikkaan, koska mulla ei ole edes ajokorttia.
Tukalle löysin tieni avoimista ovista, ja sitä en kadu hetkeäkään, liian monta vuotta mietin että haluan johonkin harrasteporukkaan ja sitten uskaltauduin sen toteuttaan:) Olen saanut koko tänä aikana upeita uusia ihmisiä ympärille, ja olen saanut tehdä käsiohjelmia ja julisteita..joten valokuvaus ja suunnittelu sopii tähän mainiosti eli tämä on antanut mulle enemmän kuin osasin edes kuvitella.
Se miten päädyin tähän ei ollut itsestäänselvyys, alunperin en olisi mukana ollutkaan, sain kuulla, että tähän projektiin etsitään muutaman näyttelijän tilalle uusia, ja kun Anne Karema multa kyseli mitä teen syksyllä ja olisinko kiinnostunut tuleen mukaan ja hän kertoiolevansa jutellut Minnan kanssa,(Minna oli mut jossain tukan jutussa nähnytkin) että Anu voisi tähän sopia ( heh, kai mää oon vähä hankala, väärällä tavalla vähän kiero, vaikea tapaus) hehe vitsi vitsi. En hetkeäkään epäillyt vaan kerroin olevani ilman muuta mukana. Ja en kadu tätä päätöstä hetkeäkään. Innolla odotan tulevaa joka lähetyy jo kovaa vauhtiatätä kirjoittaessani tajusin että 49 päivää on aivan kohta käsillä:)
Anu (Nasu)
Marja-Riitta esittäytyy:
Minä tulen paikalle laitan valot päälle ja sanon : missä sää oot oikeen ollu? Ja samassa mulla meneekin jo hermot. (uskokaa pois mä koitin hillitä niitä) mutta mä olen mä!
Mä olen Marja-Riitta
29v
Mä olen sisko.
Mä en osaa kirjoittaa lyhyesti. (paitsi silloin kun pitää alkaa jotain positiivisuutta alkaa kirjoittaan)
Nyt piti kuulemma alkaa kertoon jotain itestään, tää on kai taas tällanen ”kertokaa ittestänne jotain uutta” harjoitus, jonka pitäs antaa vähä avautuun ketä me olemme äh en mä tiedä. (sori mä jauhan jenkkiä tässä samalla ja venytän sitä sormissani) ällöttävää..niin siis joo se lause ILON KAUTTA, oikeesti, ilon...ole tässä nyt iloinen kun tää on yhtä sirkusta koko touhu. Tai siltä musta tuntuu, mikähän tän logiikka oikeesti on nyt mun pitäs kertoo asioita joita ulkopuoliset haluaa tietää, hienoa, ja sitten niitä voidaan jauhaa ja olla jotain mieltä. Mä en halua avautua itsestäni enempää. Voin mä nyt jotain koittaa tähän kertoo..
Mä kävelen paljon, joka paikkaan, koska mulla ei ole sitä ajokorttia. (parempi niin mä ja auto ei oltas liikenteessä paras yhdistelmä) varsinkaan kun se vaatii hermoja.
Mä olen harrastelijanäyttelijä (senkin on varmaa tullu selväksi) siinä saa jotenkin niinku parhaimillaan purkaa itteensä, mä haluisin olla sellasessa oikee kunnon roolissa jossa on niinku ihan todellakin tunnetta kun viha mukana, mä olisin siinä just hyvä..
Mä oon nyt tehnyt tätä tehtävää jo 2 tuntia ja alkaa pikkuhiljaa keskittyminen mennä. En mä osaa kuvailla mitään millanen oon, tai kerro itestäs jotain blaablaa juttua. Mut yleensäkkin tää koko meidän porukka joka todellakin on välillä ”ihan perseestä” (Tarjan sanoja lainaten) Mut siis hei joku kerro ittestäs jotain..juttu ei oo ihan helppo alkaa tässä kuule kertoon millanen mä olen ja millanen en! Niinku joku ....no esim.
Ulla ...varmaa sillä on helppoa yleensäkkää alottaa kertoon itestää sen perus mä olen kaunis ja tykkään miehistä valomies Janne on ihana ja kuuma ja mitäkaikkea, se on joo tullu nähntyä.
ULLA TYKKÄÄ MIEHISTÄ!
Joo niin tuntuu tykkäävän! se on hyvä että näyttää hyvältä ja on hiukset ja kaikki on kaunista ja miehet kääntää pään ku se kulkee ohi, tosin seki johtuu varmaa siitä et se ite kyttää ensin niitä. Miks mä ylipäätää puhun Ullasta ekana, tää ei sit oo mikää arvojärjetys kuka on ekana se on jotenkin muita ylempänä.
Nella, mun sisko niin mukava se onkin, aina ajoittain (paisti sillon kun saa jonkun kohtauksen) mutta kun edes vois ottaa vastaan kun MINÄ raahaan käsissäni tarjotinta hyvää hyvyyttään ja tarjoon kahvit ja sämpylät nii ei ei siis edes vastaa. Siis oikeesti kun ei tässä jaksas alkaa enää leikkii jonku aikuisen ihmisen kanssa. Mulla on kato ihan oma elämäkin elettävänä. Ainii mut jos se kokeekin olevansa jotenki turvaton, hah muija on kohta 19 ja asuu jossain kaapissa nii ihan oikeesti.
Sitäkö pitäs sitte ymmärtää?
Tarja, nii se on ihan jees, onhan sekin mun sisko. Toisaalta mä ymmärrän sitä, tai koitan ainakin, mä ymmärrän et kyllä ne hermot menisi multakin kun toinen koittaa olla tehokas ja tekee kaiken ja sillee ja sit joku tulee myöhässä eikä kanna omaa osuuttaan tähä juttuun..Mut sit se sellanen ylimenevä kun se kirjaa kaiken muistiin siihen pikku kirjaansa tai mikä vihko onkin ni en mä nyt ihan taas tajua että se minuutillee tarvii sitä vihkoonsa pitää siis sellanen sadasosa sekuntien kyttääminen "ketään ei paikalla" tsek ja tsek..ja kuka on nyt paikalla ja ketä ei ole paikalla tsek. ja kuka roudaa mitä roudaa minnekkin lavalla...huh huh varsinkin kun sitte ku se suuttuu ja alkaa huutaan niin joo ei siinä mitään, mutta se ei ehkä tajua et siinä voi mennä MUN korvat nii lukkoo ja sekasin et sen takii mun päässä soi seuraavan viikon.
Lauri. Mun kihlattu..tai niin mä ainakin luulen. se on vähä sellane hyttynen, tai hyönteinen, tai sellanen siitä tulee mieleen, mä tykkään kun se ottaa mut kainaloon, mutta sitten se katoaa sekunnissa pois,
Mä en tiedä miksi, ja mä koitan vaan laskee kymmeneen,
En mä sitä rakasta, Mä tarvitsen.
Mä tajusin et oon puhunu muista ja arvstellu niitä aikalailla. No sori jos en jaksanu enempää itestäni kertoa, tai halunnut tulee sellanen fiilis et mut pakotetaan täs samalla nyt sitte avautuun jos mulla on jotain ongelmia..Ja oikei nyt tää sekoo koko kone tai ainakin tää teksti..en mä nyt jaksa alkaa tänkin kanssa tappeleen anteeksi vaa ku tekstit on erikokoo tai jotain fonttii mä TODELLA yritin, mut taitaa tässäkin hommassa olla jotain ongelmia..täs alkaa mennä pikkuhiljaa hermo joten SAA LUVAN KELVATA! Ainiin jotain vielä loppuun "millainen olet" kun on kerran pakko(en jaksa sitä valitusta kun en tätäkää olisi vaivautunut kunnolla tekeen)
OKEI SELVÄ ihan näin yksinkertaisesti:
Mä olen Marja-Riitta. Minä olen hankala, väärällä tavalla vähän kiero, vaikea tapaus.
Usein tottelen nimeä Anu tai Nasu ( Nasu lempinimi tulee ystäväni isältä, ja joo oonha mä tallane pieni tapaus joka lentää kovassa tuulessa melkein sateevarjon kanssa ylös korkeuksiin.
Mä en osaa kirjoittaa ilman, että täällä ei olisi kirjoitusvirheitä, siihen on syynsä:
Mun ylä-aste olisi voinut mennä paremmin.
Kävin luovanilmaisutaidon painoitteisen luokan.
Mä en ollut hyvä koulussa, halusin TYKKIIN mutta unelma romuttui siihen kun keskiarvo oli alle 7, kuten huomaatte mä en juu ollut todellakaan luokan äänekkäin ainakaan siinä mielessä että olisin äänekkäästi antanut oikeita vastauksia.
Lähinnä siihen aikaan kun olin hurja 15vuotias mä saatoin kemian ja fysiikan kokeisiin kirjoittaa vastaukseksi mm. ,että ei mun pidä tietää tällasesta mitää tai minkää reakoinnista mihinkään tai miten johdot on että lamppu syttyy.Ai miksi? Koska musta tulee kitaristi ja perustan bändin.
( kitaran mä oon kyllä hommannu, mutta mun pändinä toimii minä ja reeniksenä olkkarin sohva ja ei fanittajana eräs 7v tyttö joka käskee mua lopettamaan.)
Peruskoulun jälkeen pettyneenä ja väkisin hain catering alalle jossa kävin vuoden, vähä päälle, Muistan kun lopetin sen ja uhosin muille et ei musta mitää kokkia tuu musta tulee näyttelijä, te kuulette musta vielä,
(tässä kohtaa huomioikaa, että musta ei tullutkaan enään kitaristi.)
Joten te ketä tunnistatte itsensä lukiessanne tätä niin nyt on mahdollisuus nähdä ja kuulla, joten älkää missatko. Ja mä en käske teitä tulla mua katsomaan vaan MEITÄ ja tätä mahtavaa porukkaa ja sitä kuinka me räjäytetään sellanen setti että singaalit on kaikkea muutakun heikot.
Mä olen lähihoitaja (sain sentään sen koulun loppuun onnellisesti)
Kävelen paljon jokapaikkaan, koska mulla ei ole edes ajokorttia.
Tukalle löysin tieni avoimista ovista, ja sitä en kadu hetkeäkään, liian monta vuotta mietin että haluan johonkin harrasteporukkaan ja sitten uskaltauduin sen toteuttaan:) Olen saanut koko tänä aikana upeita uusia ihmisiä ympärille, ja olen saanut tehdä käsiohjelmia ja julisteita..joten valokuvaus ja suunnittelu sopii tähän mainiosti eli tämä on antanut mulle enemmän kuin osasin edes kuvitella.
Se miten päädyin tähän ei ollut itsestäänselvyys, alunperin en olisi mukana ollutkaan, sain kuulla, että tähän projektiin etsitään muutaman näyttelijän tilalle uusia, ja kun Anne Karema multa kyseli mitä teen syksyllä ja olisinko kiinnostunut tuleen mukaan ja hän kertoiolevansa jutellut Minnan kanssa,(Minna oli mut jossain tukan jutussa nähnytkin) että Anu voisi tähän sopia ( heh, kai mää oon vähä hankala, väärällä tavalla vähän kiero, vaikea tapaus) hehe vitsi vitsi. En hetkeäkään epäillyt vaan kerroin olevani ilman muuta mukana. Ja en kadu tätä päätöstä hetkeäkään. Innolla odotan tulevaa joka lähetyy jo kovaa vauhtiatätä kirjoittaessani tajusin että 49 päivää on aivan kohta käsillä:)
Anu (Nasu)
Marja-Riitta esittäytyy:
Minä tulen paikalle laitan valot päälle ja sanon : missä sää oot oikeen ollu? Ja samassa mulla meneekin jo hermot. (uskokaa pois mä koitin hillitä niitä) mutta mä olen mä!
Mä olen Marja-Riitta
29v
Mä olen sisko.
Mä en osaa kirjoittaa lyhyesti. (paitsi silloin kun pitää alkaa jotain positiivisuutta alkaa kirjoittaan)
Nyt piti kuulemma alkaa kertoon jotain itestään, tää on kai taas tällanen ”kertokaa ittestänne jotain uutta” harjoitus, jonka pitäs antaa vähä avautuun ketä me olemme äh en mä tiedä. (sori mä jauhan jenkkiä tässä samalla ja venytän sitä sormissani) ällöttävää..niin siis joo se lause ILON KAUTTA, oikeesti, ilon...ole tässä nyt iloinen kun tää on yhtä sirkusta koko touhu. Tai siltä musta tuntuu, mikähän tän logiikka oikeesti on nyt mun pitäs kertoo asioita joita ulkopuoliset haluaa tietää, hienoa, ja sitten niitä voidaan jauhaa ja olla jotain mieltä. Mä en halua avautua itsestäni enempää. Voin mä nyt jotain koittaa tähän kertoo..
Mä kävelen paljon, joka paikkaan, koska mulla ei ole sitä ajokorttia. (parempi niin mä ja auto ei oltas liikenteessä paras yhdistelmä) varsinkaan kun se vaatii hermoja.
Mä olen harrastelijanäyttelijä (senkin on varmaa tullu selväksi) siinä saa jotenkin niinku parhaimillaan purkaa itteensä, mä haluisin olla sellasessa oikee kunnon roolissa jossa on niinku ihan todellakin tunnetta kun viha mukana, mä olisin siinä just hyvä..
Mä oon nyt tehnyt tätä tehtävää jo 2 tuntia ja alkaa pikkuhiljaa keskittyminen mennä. En mä osaa kuvailla mitään millanen oon, tai kerro itestäs jotain blaablaa juttua. Mut yleensäkkin tää koko meidän porukka joka todellakin on välillä ”ihan perseestä” (Tarjan sanoja lainaten) Mut siis hei joku kerro ittestäs jotain..juttu ei oo ihan helppo alkaa tässä kuule kertoon millanen mä olen ja millanen en! Niinku joku ....no esim.
Ulla ...varmaa sillä on helppoa yleensäkkää alottaa kertoon itestää sen perus mä olen kaunis ja tykkään miehistä valomies Janne on ihana ja kuuma ja mitäkaikkea, se on joo tullu nähntyä.
ULLA TYKKÄÄ MIEHISTÄ!
Joo niin tuntuu tykkäävän! se on hyvä että näyttää hyvältä ja on hiukset ja kaikki on kaunista ja miehet kääntää pään ku se kulkee ohi, tosin seki johtuu varmaa siitä et se ite kyttää ensin niitä. Miks mä ylipäätää puhun Ullasta ekana, tää ei sit oo mikää arvojärjetys kuka on ekana se on jotenkin muita ylempänä.
Nella, mun sisko niin mukava se onkin, aina ajoittain (paisti sillon kun saa jonkun kohtauksen) mutta kun edes vois ottaa vastaan kun MINÄ raahaan käsissäni tarjotinta hyvää hyvyyttään ja tarjoon kahvit ja sämpylät nii ei ei siis edes vastaa. Siis oikeesti kun ei tässä jaksas alkaa enää leikkii jonku aikuisen ihmisen kanssa. Mulla on kato ihan oma elämäkin elettävänä. Ainii mut jos se kokeekin olevansa jotenki turvaton, hah muija on kohta 19 ja asuu jossain kaapissa nii ihan oikeesti.
Sitäkö pitäs sitte ymmärtää?
Tarja, nii se on ihan jees, onhan sekin mun sisko. Toisaalta mä ymmärrän sitä, tai koitan ainakin, mä ymmärrän et kyllä ne hermot menisi multakin kun toinen koittaa olla tehokas ja tekee kaiken ja sillee ja sit joku tulee myöhässä eikä kanna omaa osuuttaan tähä juttuun..Mut sit se sellanen ylimenevä kun se kirjaa kaiken muistiin siihen pikku kirjaansa tai mikä vihko onkin ni en mä nyt ihan taas tajua että se minuutillee tarvii sitä vihkoonsa pitää siis sellanen sadasosa sekuntien kyttääminen "ketään ei paikalla" tsek ja tsek..ja kuka on nyt paikalla ja ketä ei ole paikalla tsek. ja kuka roudaa mitä roudaa minnekkin lavalla...huh huh varsinkin kun sitte ku se suuttuu ja alkaa huutaan niin joo ei siinä mitään, mutta se ei ehkä tajua et siinä voi mennä MUN korvat nii lukkoo ja sekasin et sen takii mun päässä soi seuraavan viikon.
Lauri. Mun kihlattu..tai niin mä ainakin luulen. se on vähä sellane hyttynen, tai hyönteinen, tai sellanen siitä tulee mieleen, mä tykkään kun se ottaa mut kainaloon, mutta sitten se katoaa sekunnissa pois,
Mä en tiedä miksi, ja mä koitan vaan laskee kymmeneen,
En mä sitä rakasta, Mä tarvitsen.
Mä tajusin et oon puhunu muista ja arvstellu niitä aikalailla. No sori jos en jaksanu enempää itestäni kertoa, tai halunnut tulee sellanen fiilis et mut pakotetaan täs samalla nyt sitte avautuun jos mulla on jotain ongelmia..Ja oikei nyt tää sekoo koko kone tai ainakin tää teksti..en mä nyt jaksa alkaa tänkin kanssa tappeleen anteeksi vaa ku tekstit on erikokoo tai jotain fonttii mä TODELLA yritin, mut taitaa tässäkin hommassa olla jotain ongelmia..täs alkaa mennä pikkuhiljaa hermo joten SAA LUVAN KELVATA! Ainiin jotain vielä loppuun "millainen olet" kun on kerran pakko(en jaksa sitä valitusta kun en tätäkää olisi vaivautunut kunnolla tekeen)
OKEI SELVÄ ihan näin yksinkertaisesti:
Mä olen Marja-Riitta. Minä olen hankala, väärällä tavalla vähän kiero, vaikea tapaus.
 |
| Marja-Riitta (c) Anu Rantanen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti