tiistai 19. elokuuta 2014

60 Päivää ensi-iltaan


Näyttelijän tervehdys

 Terve, oon Mikko. En koskaan ajatellut päätyväni teatteriharrastajaksi, edes vahingossa. Syksyllä 2010 yritin saada selkoa omiin tekemisiini, ja tulin sitten ottaneeksi yhteyttä Legioonateatteri ry;hyn. Siellä oli alkamassa uusi teatteriryhmä, ja porukkaa oltiin kokoamassa. Alkuun sain vastaukseksi että ryhmä oli jo täyttynyt, joten ensi vuonna uudestaan. Ajattelin tietysti että homma selvä, ei musta olisi edes ollut näyttelemään. Ehkä olisin voinut mennä valomieheksi tai lavastushommiin tai jotain sellaista, mutta täytyy nyt koittaa keksiä jotain muuta...

Muutama minuutti myöhemmin puhelin soi ja öh, langan toisesta päästä ilmoitettiin että joku oli viime hetkellä peruuttanut tulonsa. Pääsisinkö pikimmiten haastatteluun? Herra Isä.

Tuosta ujohkosta puhelinsoitosta seurasi se, että lainasin ulkoisen habitukseni sekä säälittävän työmuistini peräti kahteen kertaan teatterin palvelukseen. kolmas kerta sanoo toden, eli taas ollaan hyppäämässä ramppikuumeen ja alkulämppien verrattomaan puristukseen!

Mikä signaali ohjasi Tukkateatterille? Näytelmän ohjaaja Minna, otti minuun yhteyttä heinäkuun alussa, ja tarjosi roolia, joka oli jo ehtinyt kiertää muutaman ehdokkaan läpi. Olin viimeksi näytellyt kesällä 2012, eli melkein kolme vuotta on ehtinyt vierähtää viime kerrasta. Koska Minna oli mulle kuitenkin tuttu edellisestä projektista, oli varsin helppoa sanoa kyllä. Etenkin kun hän tällä kertaa istuu ohjaajan tuolilla! Pieniä paineita oli tietysti sitoutua ryhmään, koska näyttelijöitä oli vaihtunut samassa tahdissa kuin Nirvanalla alkuaikoina rumpaleita. Olen siis ikään kuin tämän kokoonpanon Dave Grohl. Ja hei, jos teidän mielestä mun vitsit on huonoja niin odottakaapa kun Lauri pääsee ääneen.

Miten projekti starttasi? Kaikki lähti käyntiin todella nopeasti. Ensimmäisessä lukutilaisuudessa, johon pääsin mukaan, oli muistaakseni minä mukaan luettuna kolme ihmistä. Sitten yhtäkkiä vedettiin koko porukan kanssa ihan hillittömän hauskoja improja tuosta noin vain, jonka jälkeen tuli tieto että tapahtumien yössä esitämme tekeillä olevasta näytelmästämme demoesityksen. Sekin on nyt tehty, ja hulvattomuus tuntuu vain koko ajan lisääntyvän. Tiedän olleeni osa kaikkea tapahtunutta, mutta välillä tuntuu että seison moottoritien laidalla, ja seuraan liikennettä.

Hahmo tervehtii


 Moikka! Mun nimi on Lauri, ja mä oon mukana näyttelemässä meidän harrastajateatterin tulevassa produktiossa. me ollaan kaikki täällä vähän niin kuin yhtä suurta perhettä. ollaanhan me kuitenkin jo useasti tehty töitä yhdessä, ja kyllähän se meidän tekemisessä näkyykin :)). Ollaan sillä lailla yhteen hiouduttu. Mitähän tässä sitten itsestä sanoisi? Yhdessä kuitenkin toimitaan yksikkönä, ja jokainen tuo tähän proggikseen jotain omaa. jos mä nyt vaikka sen laittaisin tähän, että mä koen olevani tässä yhteisössä se tasapainottava voima. Meillä on ryhmässä aika voimakkaitakin persoonallisuuksia, ja joskus tunteet on pinnassa. Niin tietty pitääkin olla, mutta ei se ole hyvä jos yksi johtaa kaikkea. Pitää antaa tilaa kaikille kehittyä. Jos ei pysty joustamaan, ei pysty johtamaan. Over and out.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti