maanantai 15. syyskuuta 2014

33 päivää ensi-iltaan

Tää nyt on vähän tällaista, kun teatteriryhmässä on kolme naista ja yksi mies. Yksinkertaiset asiat tuppaa monimutkaistumaan ja monimutkaiset asiat yksinkertaistumaan. Mutta niin se vaan menee. Kun kaikki muut hyörii ja panikoi ympärillä, on sen yhden sitten oltava se rauhallisuuden majakka raivoavan hormonimyrskyn keskellä. Tavallisesti me tietenkin ollaan niin kuin mikä tahansa harrastajateatteri, ja yleensä kaikkien kemiat menee just nappiin. Niin kuin mä aiemmin jo kerroinkin, ollaan me aika yhteen hiouduttu porukka. Harjoituksia ja esityksiä ollaan tehty pitkä tovi, ja jokainen tuntee toisensa. Tietty se helpottaa asioita, kun tekee töitä puolison kanssa. Meillä on Marja-Riitan kanssa hyvä systeemi. Kaikilta se ei onnistu, mutta me ollaan osattu hoitaa hommat sillä tavalla professionaalisti. Eihän se työskentely kumppanin kanssa aivan ongelmatonta ole, mutta kyllä me ollaan hyvin pärjätty. Marja-Riitta on se meidän "perheen" tempperamenttinen osapuoli, kun taas mä olen sitten se pohdiskelevampi ja harkitsevampi. Ei ole mitään järkeä heittää laturia seinään. Se tuppaa hajoamaan ja sitten milläs se puhelin ladataan ja ollaan yhteydessä? Kysyn vain.

Ulla on porukan luonnenäyttelijä. Se uppoutuu rooleihinsa sellaisella antaumuksella, että melkein alkaa elää niitä. On se myös vähän kummallinen tapaus. Joskus mä mietin, että onkohan se liian kummallinen. Jos se onkin niitä naisia jotka alkaa sekoamaan vanhetessaan. Sen meno on jo nyt välillä vähän huolestuttavaa. Mä luulen että se oli viime viikolla baarissa. Koitin soittaa sille ainakin kolme kertaa, mut se ei vastannut. Siellä oli vaan se sen ihme vastaaja, minkä se on itse äänittänyt, sopotti siinä jostain ihmeen sipuleista vielä ennen piippausta. Täytyy vähän miettiä jatkoa.

En mä tiedä. Ehkä tää kaikki johtuu vaan Tarskista. Sen jälkeen kun se tuli meidän porukkaan,niin se omaksui itsensä välittömästi porukan vetäjäksi. Ja sen käsitys siitä, miten teatteria tehdään, on vähintäänkin vinoutunut. Sen mielestä tää on tehostettua vapaa aikaa, jotain mitä pitää tehdä hampaat irvessä sotilaallisella tarkkuudella. En mä liittynyt harrastajateatteriin siksi, kun en päässyt Muukalaislegioonaan. Ei tässä hommassa pidä revitellä tuolla lailla. Eikä sille tietenkään voi mitään asiasta mainita, kun sieltä puskee heti semmoinen ryöpytys päälle ettei mitään tolkkua. Asiat sujui paljon mallikkaammin ennen herra everstiluutnantin saapumista. Ei varmaan tule yllätyksenä että Tarski ja Marja-Riitta tulee hyvin toimeen keskenään. Välillä musta tuntuu että Marja-Riitta on alkanut epäillä jotain.

Eäh. Turha sitä on miettiä. Me ollaan niin varovaisia, ettei mitään ole voinut näkyä. Ja kuitenkin, näyttelijöitähän tässä ollaan.

Tuli tässä muuten vielä mieleen semmoinen asia, että onko meillä oikeasti joku avustaja tai harjoittelija täällä? Mä en ole kertaakaan nähnyt sitä missään. Just tuollaisia ne nykynuoret kyllä on, valitetaan ettei löydy töitä ja sitten kun niitä olis, niin ei tulla paikalle. Ellei se sitten lymyä jossain kaapissa piilossa. Heh.

-Lauri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti