18.00 EI KETÄÄN PAIKALLA
Mikä hemmetti siinä on että kun sovitaan harkat kuudeks, niin paikalla ollaan aikasintaan puoli seittemän? Sit yks alkaa keitteleen kahvia, toinen pitää minihametta hyvänä harkka-asuna, kolmas menee suoraan kaappiin istuun ettei vaan tarttis osallistua ja neljäs on ainoo joka on mun puolella mut senkin mielialavaihtelut ottaa mua pattiin. Miten voi olla että harrastajateatteri vetää kaikki motivaatiopuutteiset oman navan tuijottajat paikalle (tavallaan) mut ei ketään joka olis valmis tekemään hommia tosissaan ja ajallaan? Joskus musta tuntuu siltä et luovutan ihan just. Meen vaan kotiin ja annan olla. Mut sit tulee se ongelma et mitä hittoo mä sitten teen maanantai- ja torstai-iltasin? Ne on mun luovat illat!
18.11
Marja-Riitta tuli. Lauri on kuulemma tulossa kaupan kautta kun ei oo "ehtiny" laittaan itelleen ruokaa. Mä en ymmärrä miten se jaksaa sitä miestä! Kyllä mä ymmärrän että kaipaa rakkautta ja läheisyyttä, kyllä se munkin kotini tuntuu välillä vähän yksinäiseltä vaikka siellä Herra Huttunen mulle seuraa pitääkin. Mut en vois ite ikinä kuvitella vaipuvani niin syvälle epätoivoon yksinäisyydessäni että mulle kelpais mies jolla kestää kolme viikkoo hankkia digiboksi korjaukseen, joka nääntyy nälkään jollei joku oo laittamassa juuri oikeanlaista levitettä juuri oikeanlaisen leivän päälle ja joka juoksee muissa naisissa (tai ees tän yhden naisen luona) kun silmä välttää. En oo aina ihan varma kumpaa mun tekis mieli ottaa olkapäistä ja ravistella niin kauan että palais takas todellisuuteen...
18.17
Diiva suvaitsi saapua. Jännä. Se on tainnu ihastua tuohon Laurin partaveteen ja ostaa itelleenkin. Voiko Marja-Riitta tosiaan olla noin sokee? Joskus tekis mieli vaan paljastaa kaikki. Repiä kaikkien noiden mielikuvitusmaailmat alas ja katsoo kun ne palaa. Tuoda tilalle se kaaos jonka ne mussa aiheuttaa. En ymmärrä miks mä teen töitä näiden kanssa. Tää ryhmä on ihan perseestä. Lukiossa luulin että Ulla oli joku teatterin yli-ihminen. Olin nelosella kun kaikki alko yhtäkkiä puhuun siitä ykkösvuotisesta joka oli joku mahtava luonnenäyttelijä ja Sirken uus lemppari. Kai mä olin vähän kateellinen, Sirke ei ollu koskaan tykänny musta, sain aina sen ilmasutaitokursseista seiskoja ja kaseja ja palautteessa sain aina kuulla et mun pitäis olla spontaanimpi. Mut mä en kyllä ymmärrä miten se liittyy mitenkään teatterin tekemiseen! Ei teatteriin voi ilmestyä spontaanisti sillon kun huvittaa ja vähän luonnenäytellä sillon kun on se fiilis ja jättää ryhmän tarpeet huomioimatta! Toisaalta mun tekis mieli vaan sanoo suoraan Ullalle mitä mieltä oon sen spontaaniudesta, mut toisaalta en uskalla kun pelkään että se pieni kateus jota oon tuntenu jo lukiosta asti kuultais musta läpi. Ja joskus musta taas tuntuu että meistä vois oikeesti tulla hyviä ystäviä jos se olis vähemmän... spontaani. Ja enemmän järjestelmällisempi. En mä mitään armeija-asennetta odota (niinkun eräs nimeltämainitsematon kiusankappale on sillon tällön antanu ymmärtää) vaan sitä et porukka tekee yhdessä, ei yksikseen! Lämpäksi Lauri juo kahvia, Ulla vetää tupakkaa ja Marja-Riitta joko räyhää tai kihnuttaa Lauriansa. Ja sit on se yks siellä kaapissa.
18.36
Mulle selvis että Nella on ollu koko tän ajan tuolla kaapissa. Eli on mulla sentään yks työryhmän jäsen joka tulee ajoissa paikalle! Vielä kun se tekis muutakin kun angstais teiniongelmiaan jossain kaapin perukoilla... Vaikka en mä nää itteeni sellasena aikusena joka ei ymmärrä nuorten ongelmia. Kyllä mä muistan millasta oli olla nuori. En mäkään tienny mitä mä halusin tehdä isona (en tiedä vieläkään), vaihtoehtoja oli liikaa eikä ollu ketään kertomassa että mitä mun nyt pitäis tehdä. Mä oon luullu et Nellalla olis samantyylisiä ongelmia mut en oo enää varma. Oon yrittäny päästä sen flegmaattisuuden läpi, ottaa ees vähän selvää sen kiinnostuksen kohteista et voisin auttaa sen tulevaisuuden suunnittelussa. Oon ettiny sille erilaisia koulutusohjelmia teatteriin, kirjottamiseen ja atk-juttuihin liittyen kun ne on sitä on tuntunu kiinnostavan, mut en tiä onko se ees vilkassu niitä papereita. Tein sille jopa Excel-taulukon jossa listasin mahdollisia ammatteja vähätuloisista suurempituloisiin, mut se vaan alkoo hiileen jotain et oon muka joku kontrollifriikki! Mähän vaan yritin auttaa! Ei oo kuule helppoo olla päälle kolmekymmentä ja vieläkin ihan pihalla siitä mitä haluisin tehdä ammatikseni kun oma työ on perseestä. Mä vaan yritän olla hyvä isosisko. Sellasta mäkin olisin tarvinnu.
18.47 Lauri saapui.
19.07 Jaha. Kahvitauko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti