...miten tässä näin
kävi?!
Ensi-iltaan on enää vähän
yli kuukausi. Vielä noin minuutti sitten harjoittelimme demoja varten ja teimme
hauskoja ryhmäytymisharjoituksia ja improja. Ensi-ilta oli jokin epämääräinen
päivämäärä hamassa tulevaisuudessa. Syksyllä joskus sitten.
Mutta nyt pitäisi olla
yhtäkkiä ihan oikea näyttelijä ja osata repliikit. Kaiken lisäksi päälle
painavat kaikki syksyn muut hommat, kuten työt. Kesällä oli jotenkin enemmän
tunteja päivässä. Sitä paitsi teatterilla on niin kiva hengailla muiden kanssa
ja vaihtaa kuulumisia. Harjoittelu tuntuu olevan sivutoimintaa. Mitä ihmettä
mun nyt pitäisi tehdä?
Hyvä puoli on se, että
olen tutustunut roolihahmooni hyvin ja
koen ymmärtäväni häntä nyt. Varsinkin kun olen tajunnut erinäisiä uusia asioita
harjoituksissa, kuten että "mennä linkkuun" tarkoittaa "mennä
sykkyrälle tai kasaan", eikä "mennä linja-autoon". Tämä oivallus
teki hahmoni monologista huomattavasti järkeenkäyvemmän kuin alkuperäinen
tulkintani.
Kuka se Nella oikein on? |
No joo. Kaikki kai
epäilevät itseään (ja luulenpa, että ohjaajakin vähän epäilee vielä tässä
vaiheessa), mutta kyllä tästä vielä näytelmä tulee. Juuri nyt kohtausten
läpirämpiminen tuntuu vain hieman turhauttavalta välillä. Tietysti asiaa
auttaisi, jos osaisin ne vuorosanat... Muiden puhuessa syntyy
paniikki: "Mikä se vuorosana on? Mikä? Muista nyt. Muista! Et voi unohtaa joka
kerta sitä samaa." Tietysti, jos hengittäisin syvään ja rauhoittuisin,
saisin toisen repliikistä automaattisen muistutuksen omastani. Älä ajattele,
vaan reagoi -tekniikka toimii hyvin, jos sitä muistaa käyttää.
Ei siis tämän enempää
tältä erää, koska menen harjoittelemaan huomista monologia, ettei Minna revi
hiuksia päästään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti